Lisää Spinozasta

Pohdin juuri, että onkohan 1600-luvulla Jumalaa käsitetty yksilönä tai itseään tiedostavana olentona. Spinozan ajatuksista herään sellainen käsitys, että Jumala ei itsessään ole vaan, Jumalan muodostavat moodit luovat Jumalan. Tarkoitan, että Jumalaa ei olisi ilman moodeja. Kuitenkin, jos Jumala olisi riippumatta moodeista, niin loisiko Jumala moodit ja tietenkin mistä Jumala sai alkunsa vai loiko hän itsensäkkin.

Tämä sama ongelma esiintyy energian kanssa, energiaa ei synny tyhjästä eikä katoa. Mistä tämä energia on tullut? Ehkä tämä johtuu siitä, että aika tuntuu niin luonnolliselta. Tai elämän kulku, kaikki millä on aika, on myös loppu. Tämän energia teorian mukaan on olemassa myös muunlaista olevaa, nimittäin sellaista millä ei ole alkua eikä loppua eli ikuista.

Jos ihmisen sielu olisi energiaa, niin voisiko tästä päätellä sielun ikuisuuden. Kuitenkin syntymä tai hetki jolloin munasolu jakautuu ensimmäisen kerran voisi olla alku uudelle, niin sillä myös tulisi olla loppu. Ehkä ihmiskeho on vain kierrätystä, koska solut vain jakaantuvat ja perimä siirtyy sukupolvelta toiselle. Eli olisiko mieli pysymätön ja ihmiskeho ikuinen(perimän suhteen). Vai kenties ihmiskeho ei ole ikuinen niinkuin väitin vaan soluissa oleva perimä. Tämä yksi solu ei katoa vaan antaa perimän eteenpäin eli olisiko tämä merkki ikuisuudesta?

Spinozasta vielä. Spinoza väittää, että yksilö on ympäristöstään riippuvainen, joka vaikuttaa loogiselta, koska ihminen on tiedettävästi sosiaalinen eläin. Voiko näin yleistää? Olisi mehukasta ajatella yksilö, joka olisi täysin ympäristöstään riippumaton tai ainakin täyttäisi minimivaatimukset. Olisiko tässä Jumaluus pelissä? Kun yksilö ei ole enää riippuvainen biologisista välttämättömyyksistä eikä ympäristöstä, niin tulisko hänestä Jumala tai ainakin jokin uusi olento. Tietenkin tämä on mahdotonta, koska ihmis keho ei selviä ilman ravintoa, juomaa ja lepoa.

"Rakkaus on iloa, johon liittyy ulkoisen syyn idea." Rakkaus on tunne, joka on positiivinen ja elinvoimaa lisäävä. Se ei synny sisäisesti vaan on ulkoista. Rakkaus ei ole välttämätöntä elämälle, mutta yleistetysti kaikki sitä haluavat. Entä kun sen saa? Onko silloin onnellinen, onko se hetki jolloin jätetään kaikki maalliset tavoitteet ja "join me in death" liitytään ikuisesti yhteen? Eikö ihmeinen voi olla täydellinen ilman rakkautta? Spinoza ainakin sanoisi, että voi olla, koska rakkaus ei ole ainoa ilon tunne ja itsekin sanoin, että se ei ole elämälle välttämätöntä. Rakkaus on ikään kuin elossa olon helpotusta, koska jokainen ihminen joutuu kokemaan lopun sen ollessa luonnollinen osa elämää. Eli ainoa motivaatio rakkauden hankkimiselle olisi elämän helpotus. Onko rakkaus siis itsekkäistä toiveista lähtöisin oleva tunne? Voiko rakkaus silloin olla todellista vai onko se vain oman "tarpeen" tyydytystä.

Jakaisin vielä rakkauden kahtia: fyysiseen ja psyykkiseen. Fyysinen olisi puhdas akti, jonka tarkoitus olisi täyttää biologiset tarpeet ja paljon aidompana näistä pitäisin psyykkistä rakkautta. Rakkaus, joka ei olisi minkään "tarpeen täyttämistä" vaan puhdasta viehätystä. Kaksi olevaa, jotka oppisivat ja opettaisivat toisiaan, tukisivat hädässä ja helpottaisivat elämistä. Täytyy muistaa, että kun rakastavaiset liittyvät(ei fyysisessä mielessä) heidän "välttämättömyydet kasvavat. Yksilön näkökulmasta: ilman toista välttämättömyys on X, mutta toisen kanssa se kasvaa X+Y(luultavasti jokaisen henkilökohtainen välttämättömyys on erisuuruinen esim. "tavis" ja "supertähti". Tähden täytyy toimia normien mukaan, tai kuten hänen oletetaan toimivan, kun taas tavisksen välttämättömyys on perhe ja asema yhteiskunnassa esim. työ). Voisi sanoa, että rakastavaiset "kuluttavat" tätä X+Y:tä, mutta ihmisen todellisuus rakentuu hyvin pitkälti hetkeen, jolloin hetkessä X+Y ei kulu ja se tuntuu paljon suuremmalta kuin tavallinen paino(ilman kumppania).

Ehkä psyykkisen rakkauden löytäessä ei enää välitä välttämättömyyksistä. Tarkottaisiko tämä sitten Spinozan ajatusta "tuhoutumisesta" eli olisiko "tuhoutuminen" sittenkin subjektiivinen ja yksilön itse voi päättää onko tämä hyvä vai ei. Siinä mielessä "join me in death" toimii, koska kun "poistetaan" välttämättömyydet(itsemurha) niin ei tarvitse välittää mistään muusta kuin rakkaudesta. Eli onko elämän tarkoitus löytää sielunkumppani ja rakastua? Vaikka se kuullostaakin niin ihanalta, niin kuinka moni oikeasti luopuisi kaikesta muusta rakkaampansa tähden. Täydellinen luottamus toiseen ja lupaus olla yhdessä aina ja ikuisesti. Tätäkö me elämältä haluamme? Muut toiveet ovat vain väliaikaista tyydytystä? Loppuvatko halut kun löytää rakkaimpansa? Mistä voi olla varma, että rakas on oikea? Riittääkö luottaminen sydämmen ääneen?

Spinoza

Tutustuin Juhani Pietarisen kirjoittamaan teokseen Spinoza ilon filosofia: Spinozan käsitys aktiivisesta ihmisestä. Tätä samaa kirjaa käytin esitelmäni pohjana, mutta nyt tutustuin hieman myös englannin kielisiin lähteisiin ja Spinozan omiin kirjoituksiin (Juhani Pietarinen lisäsi teokseensa lainattuja virkkeitä).

Kokosin omista muistiinpanoista ja näistä uusista lähteistä powerpoint esityksen, jonka koko hieman venyi. Luulen kuitenkin, että näin on parempi ja suullinen esitelmäni tunnilla sai muita innostumaan lukemaan koko tekstin, jossa pyrin huomioimaan kaiken oleellisen käsitteistön ja sisällön Spinozan rakkauskäsityksen kannalta.

Itse ainakin ymmärsin paremmin tekstiä, kun olin ensin tutustunut Spinozan metafysiikaan ja aktio/passio ideoihin. Luulen, että asian pystyy havainnollistamaan paremmin, jossa tekstiä tukevat visuaaliset elementit. Tästä syystä tein ja lisäsin muutaman kuvan powerpointtiini.

12.05.2010 fiilikset

Osallistuimme filosofian ryhmän kanssa Platonin akatemia -tapahtumaan keskiviikkona 12.05. Tapahtuma tarjosi paljon erilaista toimintaa, joihin kuului erilaisia työpajoja ja luentoja. Onneksi keskiviikko oli kaunis päivä ja osa toiminnasta voitiin pitää ulkotiloissa.

Itse olen tyytyväinen, että kävimme paikan päällä ja toivoisin itseasiassa enemmän vastaavia päiviä. Kuitenkin kuulin ohimennen, että kaikki eivät olleet tyytyväisiä tapahtumaan ja eniten valitettiin liiasta vapaa-ajasta. Uskon kuitenkin, että suurin osa mieluummin vietti kauniin kevät päivän Kallio-Kuninkalan kartanolla kuin lukio rakennuksessa.

Rakkauden kolme muotoa

Rakkaudella on kolme yleisesti havaittavaa muotoa, joita ovat lähimmäisen rakkaus, ihmisen rakkaus ympäristöön ja seksuaalinen rakkaus. Yhdyntä on vahvasti sidoksissa rakkauden kanssa, muttei ole rakkauden edellytys.

Lähimmäisen rakkaus on kahden ihmisen välistä rakkautta, kuten lapsen ja vanhemman välinen rakkaus. Yleensä siihen ei liity yhdyntä, ja jos liittyy niin se yleensä leimataan insestiksi ja tässä tapauksessa pedofiliaksi, joka ei ole yhteiskunnassa hyväksyttävää eikä Suomen lakien mukaista. Lähimmäisen rakkaus, jossa on seksiä voidaan myös kyseenalaistaa onko se edes aitoa rakkautta vai vain biologisten halujen tyydytystä.
Ihmisen rakkaus ympäristöön taas on laajempi käsite ja se yleensä on ihmisen rakkautta johonkin olevaan. Oleva voi olla käsin kosketeltavaa tai jotain abstraktia, kuten ajatus. Tähän rakkauden muotoon voi liittää yhdynnän ja yleensä tällaisia tapauksia kutsutaan fetisseiksi.
Seksuaalinen rakkaus on yleensä kahden ihmisen välistä ja lasten hankkiminen kuuluu myös tähän. Kuten nimi kertoo yhdyntä on oleellinen osa tätä rakkautta.

Näitä rakkauden muotoja ei rajoita fyysiset ominaisuudet, kuten sukupuoli ja ikä. Yhteiskunta kuitenkin on asettanut tiettyjä normeja, joitten mukaan yleensä ihmiset toimivat. Kuitenkin muutoksen tuulia ei rajoita mikään. Esimerkiksi homoseksuaalisuus on edelleen laitonta 77 valtiossa ja osassa näistä voi saada kuolemantuomion(wikipedia). Uskonto on yksi tekijä, joka on pyrkinyt rajoittamaan rakkautta. Usein rakkauden estämistä perustellaan sillä ettei esimerkiksi kahden miehen välinen rakkaus ole luonnollista, mutta tässä tehdään perusoletus, että seksi olisi rakkauden edellytys. Entäpä yksilöt, jotka eivät kykene yhdyntään - eikö rakkaus ole mahdollista heille. Voisi sanoa, että ei ainakaan samassa mittakaavassa kuin yhdyntään kykeneville.

Rakkaus koostuu erilaisista ominaisuuksista ja rakkauden kolme eri muotoa omaavat kukin hiukan erilaisia ja samanlaisia omainaisuuksia. Ihmisen ja ihmisen rakkauden kohteen välinen rakkaus riippuu näistä rakkauden ominaisuuksita. Rakkauden ominaisuuksia ovat luottamus, uskollisuus, kiihkeys, hellyys, rehellisyys, positiivisuus, negatiivisuus, julmuus, uskottomuus, luotettamattomuus, turvallisuus, turvattomuus. Rakkaus nostattaa ihmisissä näitä tunteita. Rakkaus on sidoksissa yhdynnän kanssa, ja voisi ajatella, että rakkaus on myös evoluution tapa turvata ihmislajin lisääntyminen. Rakkaus ei ole lisääntymiselle este, mutta mahdollistaa paljon enemmän jälkeläisiä.

Tämä jäi hiukan kesken, mutta ehkäpä ajatus kypsyy vielä ja tuottaa hedelmää myöhemmin.

Lisää tekstiä

Noniin hiukan tuli viime viikolla sairasteltua, mutta koetan tällä viikolla kirjoittaa ahkerammin. Aiheitakin on tullut mieleen monia mm. rakkauden olemus/luonne, rakkaus ja selibaatti, rakkauden negatiivinen olemus/puoli. Nyt kuitenkin hiukan viime aijoista. Edellisellä viikolla käsittelimme feminismiä, sen historiaa ja muistaakseni myös feminististä rakkauskäsitystä. Tällä viikolla menimme psykoanalyysiin ja psykoanalyyttiseen rakkauskäsitykseen. Aloimme myös katsomaan elokuvaa Human Nature, mikä ei ole minulle ennestään tuttu, mutta vaikutti melko hyvältä. Muutenkin elokuva on virkistävää vaihtelua, vaikka kyllä olemme katsoneet muutakin tunneilla. Tarkoitan lähinnä, jos verrataan muitten opettajien oppitunteihin.

Keskiviikkona 12.05.2010 osallistumme filosofian ryhmämme kanssa Platonin akatemia -tapahtumaan, mitä odotan innolla. Hyvä juttu, että tällasia tapahtumia järjestetään ja kaiken lisäksi, että pääsee mukaan.

Tällä viikolla olisi suunnitteilla julkaista pohdintaa eikä niinkää tätä tuntien selostusta.